Nyrkkeilijä Mira Potkosen uran piti jo olla paketissa, mutta Tokion olympialaisten siirtyminen lykkäsi niin lopettamista kuin suuren unelman tavoitteluakin vuodella eteenpäin.

”Maailmantilanteen vuoksi sen pystyi hyväksymään jotenkin helposti, koska itse ei asiaan voinut millään tavalla vaikuttaa. Minun kohdallani se tarkoitti mahdollisuutta urheilla vielä yhden vuoden lisää. Onneksi saan ikäni puolesta vielä mahdollisuuden osallistua olympiakarsintoihin ja sen myötä paikkani ansaittuani olympialaisiin. Tämä vuosi piti olla viimeinen täytettyäni 40 vuotta vuoden lopussa, joten nyt kaikki ilo irti lisävuodesta”, Potkonen kertoo positiivisena.

Neljä vuotta sitten Rion olympialaisissa lähes sensaatiomaisesti pronssimitalin iskenyt Potkonen ei ole vielä tehnyt suunnitelmia uran jälkeisele ajalle. Työ Tokion eteen kun yhä kesken.

”Harjoitukset ovat pyörineet Suomessa, mutta kova ikävä on ulkomaalaisia huippuvastustajia treenikavereiksi sekä kilpailuja. Ne ovat olleet minun arkeani nämä vuodet ja rytmittävät elämääni. Kotona on ainakin nyt kerennyt viettämään aikaa perheen kanssa erilailla kuin ennen. Nyt on akut ladattu siltäkin osin”, Potkonen jatkaa.

”Kiitollinen kaikesta”

Kilpailutauko on ollut Potkoselle pisin hänen urallaan, jonka nokialainen tosin aloitti vasta aikuisiällä. Olympialaiset eivät käyneet edes mielessä, kun kahden lapsen äiti kiinnostui kuntonyrkkeilystä.

”Urheilu on antanut mahtavan kasvutarinan itseeni ja elämään. Urheilijan elämä on ollut parasta, mistä saatoin haaveilla. Vuosien aikana olen kasvanut huippu-urheilijaksi ja sen tuomiin elämäntapoihin. Ne kantavat varmasti läpi koko elämän. Olen niin kiitollinen kaikesta tästä mitä olen saanut kokea.”

Potkonen taittaa treenimatkat ladattavalla Kia Optima -hybridillä.

”Mahtava auto juuri meidän käyttöön. Noin 20 kilometrin treenimatkoja ajaessani pääsen sähköllä edestakaisin. Treenien välissä akusto latautuu jälleen täyteen ja taas pääsen toisiin treeneihin ajelemaan sähköllä. Minun ei ole uuden auton hankinnan jälkeen tarvinnut tankata kuin kerran. Olen iloinen, että voin pääsääntöisesti ajaa sähköllä.”