Kausi on ollut ennen kaikkea yllätyksellinen ja hyvin erilainen kuin normaalisti. Pandemia on vaikuttanut kilpailu- ja treenitoimintaan monella tapaa, mutta loppujen lopuksi olemme päässeet toteuttamaan lajia olosuhteisiin nähden hyvin. Tulosten valossa kausi on ollut tähän mennessä heikohko, mutta olen luottavainen, että loppukausi tuo tullessaan kisaonnistumisia.

MM-valmistautuminen osaltani tapahtui kisaamalla Itävallassa. Hochfichtin FIS-kilpailuissa napattiin Suomen joukkueen kanssa kolme palkintopallisijaa, ja toisen päivän tuloksissa oli kolme suomalaista kuuden parhaan joukossa. Hyvät tulokset ja käännökset toivat itseluottamusta MM-kisojen alla.

Cortina d’Ampezzoon saavuttuani, pääsin harjoittelemaan parisuurpujottelua vielä ennen varsinaista kisapäivää. Parisuurpujottelun ja joukkuekisan startti eroaa hieman normaalista tyylistä. Normaalissa kisassa laskijalla on noin 10 sekunnin aikaväli, jolloin saa lähteä oma-aloitteisesti liikkeelle avaamalla lähtöviikseä. Parisuurpujottelussa, tai nykyään pelkkä parallel, kisataan myös toista laskijaa vastaan ja laskijat lähtevät liikkeelle starttitelineistä. Kolme rytmistä piippiä, ja neljänneltä portit aukeaa. Sähäkkä, hyvin ajoitettu ja voimakas lähtö on tärkeä. Portti taas jumittuu, jos suksen kärjet osuvat porttiin ennen viimeistä piippiä, joten tarkkana täytyy olla. Viimeisestä parallel-startistani oli vierähtänyt aikaa, joten starttiharjoitukset olivat tarpeen.

Kilpailun ensimmäisellä kierroksella saimme vastaan isäntämaan, eli Italian. Joukkuekisassa on kaksi naisparia ja kaksi miesparia jotka kisaavat vastakkain. Olimme kahden parin jälkeen jo 2-0 johdossa, mutta Italialaiset tasoittivat 2-2. Tasapelitilanteessa  lasketaan maiden nopeimmat mies- ja naislaskijan yhteisajat, ja Italia oli tässä hieman meitä nopeampi.

Omalta osaltani kausi jatkuu kisaamisen merkeissä Keski-Euroopassa. Tämän  jälkeen siirrymme kevätlumille ja Suomeen. SM-kisat päättävät kisakauden huhtikuun lopussa ja samalla alkaa valmistautuminen seuraavaan kauteen.

Terveisin,

Marlon