Moi

Minun osalta kausi on lähtenyt tosi hyvin käyntiin ja toipuminen viimekauden loukkaantumisesta on onnistunut erinomaisen hyvin. Edellinen kausi päättyi tammikuussa, kun kaaduin Italiassa harjoituksissa ja polveni eturistiside katkesi.

Pääsin tosiaan ensimmäistä kertaa lumille hakemaan tuntumaa kuuden kuukauden tauon jälkeen heinäkuun lopulla Liettuan hallissa, jonka jälkeen laskin pääsääntöisesti koko syksyn Sveitsin Saas Feessä.

Pitkän laskutauon sekä polvioperaation takia jouduttiin lähtemään liikkeelle ihan perusasioista ja pari ensimmäistä leiriä menikin vapaalaskuja ja pätkäkeppejä laskiessa. Viimeisellä jäätikköleirillä, jonka kävin leireilemässä Tahkon Alppikoulun kanssa Itävallan Hintertuxissa, pääsin laskemaan kunnolla rataa kovalla pinnalla ja fiilikset tositoimiin pääsemisestä oli todella hyvät.

Kävin myös viimeviikolla fysioterapeutti Jarkko Räsäsen ja ortopedi Sikri Tukiaisen vastaanotolla tsekkaamassa polven tilanne 9 kuukauden tarkastuksessa ja samalla mitattiin jalan voimat ja liikkuvuus, jotka näyttivät ”terveeseen” jalkaan nähden erinomaisilta.

Tätä kirjoittaessa olen juuri pakkaamassa autoa ja lähdössä Leville. Leirien välillä olen myös ehtinyt hoitamaan kouluasiat ajan tasalle. Tarkoituksena olisi startata Suomulla FIS-kisoissa, ennen Levin maailmancuppia, jos se saadaan vain osumaan muuhun kalenteriin sopivaksi.

Viimeisestä kisastartista on kuitenkin vierähtänyt tovi aikaa, jolloin Suomun kisoista olisi paljon hyötyä ennen kauden ensimmäistä maailmancuppia ja samalla toimisi hyvällä mahdollisuutena hakea kunnon kisatuntumaa takaisin. Ensimmäiseen kisaan lähden odottavaisin mielin pitkän kisatauon jälkeen. Koko kauden tavoitteena on laskea mahdollisimman hyvää tulosta, niin eurooppa cupissa kuin maailman cupissa.

Terveisin,

Rosa