Päivät pitenee ja aurinko lämmittää koko ajan enemmän, lumi sulaa ja kesä tekee tuloaan. Tämähän tarkoittaa sitä, että alppikausi 20-21 lähentelee loppuaan, vai lähenteleekö sittenkään?

Helmikuussa kilpailtiin Cortina d´Ampezzossa maailmanmestaruuksista, kisat onnistui minulta hyvin. Ennen itse päätapahtumia oltiin Italian Sterzingissä, jossa valettiin pohjaa tuleville kisoille. Kymmenen päivän valmistavalla leirillä lasku löysi uomansa ja mieli rupesi keskittymään jo kohti tulevia koitoksia. Keho vastasi huutoon. Cortinasta diplomin lisäksi kotiin tuomisina oli sijat 12., 15. ja joukkuekisan 9. sija. Tämä oli uran parasta MM tekemistä, ehdottomasti. Jokaisessa kisassa pääsin hyvään rytmiin ja omalle tasolle, muutamaa kömmähdystä lukuun ottamatta. Suurin tappio koettiin joukkuekisassa, jossa tiputtiin ensimmäisellä kierroksella jatkosta niukasti 5. sadasosasekunnin marginaalilla.

MM-kisat vaati veronsa ja niiden jälkeen oli kyllä takki tyhjä. Itku ei markkinoilla kuitenkaan auttanut, kun karavaani jatkoi kulkuaan Bulgariaan ja Banskon maailmancup-kilpailuihin. Tuloksena sija 28. kovan taistelun jälkeen. Tämä toi myös kaivatun onnistumisen maailmancupissa. Oli aika hengähtää, nimittäin tästä kolmen viikon rupeamasta takki oli AIVAN tyhjä.

Kranjska Gora, SLO on perinteikäs stoppi alppikiertueella, siellä kilpailee vuosittain miehet ja säännöllisen epäsäännöllisesti naiset. Ehdottomasti yksi lemppari stopeista koko kiertueella. Tällä kertaa ei kovaa työtä palkittu tuloksen merkeissä. Mutta kilpailu antoi kuitenkin osviittaa tehdystä työstä ja potkua tulevaan. Olin nimittäin vielä viimeisen väliajan kohdalla menossa hienosti toiselle kierrokselle. Se mikä itseäni lämmitti eniten, oli että laskeminen tuntui taas pienen väsymyksen jälkeen mahtavalta. Se pehmeys ja rytmikkyys mikä parhaimmillaan laskemisessa on. Ai ai, tekee hyvää. Muutama käännös ennen maalia, silmänräpäyksessä, tuli kuitenkin kohtalokas virhe. Samalla päivä ja koko kausi oli paketissa. Pienestä se on kiinni.

Mainitsin alussa, että kausi lähentelee loppuaan, vai lähenteleekö sittenkään? Lunta nimittäin löytyy, kun sitä vain jaksaa etsiä. Ja näin minä ajattelin tehdä. Ensi kaudella on olympialaiset ja siihen panostus alkaa nyt.

Suunnitelmissa on laskea kaikki lumet mitä Scandinaviasta löytyy aina sinne toukokuun puoleenväliin asti. Eli ei, kausi ei ole vielä ohi. Tällä kaudella Ruotsin maajoukkueen mukana on päästy hyvään vauhtiin ja ensi kauteen ajattelin tulla vauhdilla ja liikkuvassa junassa. Vamos

Samu Torsti

Kia on Suomen alppimaajoukkueen virallinen yhteistyökumppani.