Nella Korpion kilpailukausi on viimeisiä SM-kisoja vaille paketissa. Kauteen on mahtunut etenkin haasteita ja tuhansia matkakilometrejä.

Kauteen lähtiessä oma toiveeni oli, että saisin vihdoin hankalien vuosien jälkeen ehjän kilpailukykyisen kauden. Se suunnitelma meni roskakoriin jo elokuun alussa, kun selkä sanoi itsensä väliaikaisesti irti. Kun ongelmaan löytyi vuodenvaihteessa hoitokeino ja pääsin tammikuun alussa takaisin suksille, oli kilpailukausi jo pitkällä. Tähtäin oli kuitenkin edessäpäin ja luotto kova siihen, että saan vielä tämänkin kauden aikana itseni kohtuulliseen laskukuntoon.

Runsaasti reissupäiviä

Alkoi laskupäivien kerryttäminen ja siinä samalla reissaaminen niiden kisojen perässä, joita kalenterissa vielä oli jäljellä.  Edellä mainitusta johtuen, tämän kauden autolla matkustaminen alkoi osaltani vasta tammikuussa, sillä alkukausi meni enimmäkseen junamatkailuun kodin ja Rovaniemen kuntoutuskeskuksen välillä.

Ensimmäiseksi piti saada auto Suomesta Keski-Eurooppaan, mikä tarkoittaa alppihiihtäjälle perinteistä pidempää ajoa Tukholmasta rinteiden äärelle. Meillä ensimmäinen kohde oli Ranskan Vaujany, johon oli matkaa 2 300 kilometriä. Sen jälkeen on tullut ajeltua pitkin Keski-Eurooppaa niin pidemmissä kuin lyhyemmissäkin pätkissä.

Kauden aikana ajokilometrejä on tähän mennessä tullut noin 18 000, joiden keräämiseen käytettyjä tunteja en ole laskenut. Auton merkitys on kuitenkin ilmiselvää, ilman sitä ei suuren suksimäärän, kuntopyörän, keppien ja muiden tarpeellisten tavaroiden kuljettaminen olisi mahdollista.

Alppihiihdossa matkustaminen tulee tutuksi ja on hyvä, jos auton penkillä istuminen ei nostata tuskan hikeä otsalle. Itse olen aina viihtynyt autossa ja matkustusajan saa yleensä jotenkin hyödynnettyä. Olen hyvä palautumaan autossa ja yleensä ensimmäisenä moottorin hyrähtäessä omat silmät sulkeutuvat ja nukun kerääntyneen rasituksen pois. Ennätys yhden automatkan ajalta taitaa olla Saksasta Ruotsiin matkustaessa 20 tunnin aikana 16 tuntia unta. Tällä kaudella ennätys on vaivaiset 8 tuntia – heikko suoritus… Muita omia suosikkitapojani kuluttaa aikaa autossa on aina ollut koulutehtävien teko, joka nykyään tarkoittaa muunlaisia rästihommia, lukemista ja keskustelemista. Tällä kaudella pelkääjän paikalla on tullut keskusteltua reilusti, ratkottu monta sudokuvihkoa, koluttu läpi kasa kirjoja sekä neulottu parit sukat. Jos olen itse kuskina, pidän musiikin kuuntelusta ja puhelimessa puhumisesta. 

Hitaasti kertyviä kilometrejä

Kun kausi lähenee loppua, se tarkoittaa yleensä suomalaiselle alppihiihtäjälle, tai ainakin jollekin joukkueen jäsenelle auton siirtämistä takaisin Suomeen – yleensä Lappiin saakka. Niin myös meillä. Tuo matka voi tarkoittaa 3 000 kilometrin taittamista. Meidän piti matkustaa Italian Toblachista Suomulle ja siihen siirtymään oli hyvä varata hyvin aikaa.

Keski-Euroopassa ajamisesta tulee monelle mieleen Saksan autobaanat, joilla kilometrit saa kulumaan nopeasti, mutta tosiasiassa valtaosa meidän ajomatkoistamme kuluu aivan erilaisilla teillä. Keskinopeudet harvoin päätä huimaavat, jolloin tuhansien kilometrien ajamiseen kuluu reilusti aikaa. Ajo-olosuhteet ja ympäristöt ovat hyvin monipuolisia. Matkan varrelta löytyy isoja moottoriteitä, mutta myös paljon vuoristoisia serpentiiniteitä ja ruuhkaisia pikkuteitä. Suomesta ja varsinkin Lapista poiketen tiet ovat yleensä talvellakin pääosin sulat. Jos lunta tulee niin, että tielle jää lumikerros, se tarkoittaa täyttä kaaosta. Tyypilliset paikallisten käytössä olevat talvirenkaat eivät todellisuudessa sovellu kovin hyvin talvikeliin ja Suomessa niitä kutsuttaisiin välikelin renkaiksi, tai Keski-Euroopan kitkoiksi. Silloin meidän ajokkimme alla olevat talvirenkaat ovat kovaa valuuttaa ja useamman kerran on saanut vastata kysymykseen renkaiden merkistä.

Kevät Lapissa

Olemme nyt Pyhällä harjoittelemassa ja seuraavaksi on suunnitelmissa SM-kilpailut Suomulla. Sen jälkeen on edessä vielä viimeisen kerran tälle kaudelle 1 000 kilometrin ajoetappi Lapista Helsinkiin. Sitten omissa suunnitelmissani on pieni hengähdystauko, jonka aikana nollaan hieman mennyttä kautta ja suuntaan katseen kohti seuraavaa. Tämä kausi meni penkin alle, enkä saanut aikaiseksi haluamiani tuloksia. Venähtäneen kauden aloituksen jälkeen pääsin mielestäni ihan kelvolliselle tasolle, mutta kilpailusuoritukset ovat kuitenkin jääneet tuskastuttavan pahasti piippuun. Luotto omaan työntekoon ja tulevaisuuteen on kuitenkin kova ja seuraava kausi siintää siis jo mielessä.

Vaikka seuraavaksi viimeisten kilpailujen jälkeen on aika hengähtää, odotan tosiasiassa jo malttamattomana, että pääsen aloittamaan harjoittelun ensi kautta varten. Onneksi sitä ei tarvitse kauaa odottaa. Tarkoituksena on suunnata huhtikuun puolenvälin jälkeen muutamaksi viikoksi Leville hyödyntämään kevätlumia ja aloittaa pohjatyön tekeminen kohti ensi kautta. Sinne taidamme kuitenkin matkustaa vaihteeksi autojunalla, joten katsotaan, onko ensi kauden ensimmäinen pidempi ajomatka edessä vasta takaisin tullessa toukokuun puolella.

Aurinkoista kevättä ja valoisia kilometrejä!
Nella Korpio