Tällä kertaa Suomen alppimaajoukkueen kuulumisia kertoo Elian Lehto, joka on kilpailu ensimmäistä kertaa maailmancupissa.

Tätä kirjoittaessa istun lentokoneessa matkalla Suomeen USA:sta maailmancupin osakilpailuista. Viime kuukausina on tapahtunut paljon kaikkea uutta.

Laskemisessa ollaan menty eteenpäin ja kisoistakin on kertynyt tasaisesti kokemuksia. Matkalla on ollut hyviä ja huonoja kisoja, mutta kaikista on kertynyt oppia ja vauhtilaskijalle tärkeää kokemusta kisarinteistä.

Kisoja kisojen perään

Kauteen lähdettäessä minun piti laskea Eurooppa-cupia, mutta 20. sija alkukauden Val Gardenan maailmancupin syöksyssä, muutti ohjelmaa. Kausi jatkui siitä maailmancupin puolella. Onneksi sain nostettua myös super-g:n pisteitä, jotta sain siitäkin osallistumisoikeuden maailmancupin puolelle.

MC-kausi lähti pyörimään heti vuoden vaihtumisen jälkeen. Siitä alkaen on laitettu puita uuniin aina tähän päivään saakka. On myönnettävä, että on ollut todella hienoa! Teen ammatikseni asioita, joista olen unelmoinut lapsesta asti – ja vielä maailman parhaalla tasolla. Pyrin kehittämään itseäni joka päivä ja kisoissa saan kehityksestä aina välittömän palautteen.

Matka vasta alussa

Matkani tähän tilanteeseen on ollut pitkä, mutta todellinen matkani huipulla on vasta alussa. Olen 22-vuotias ja nykyiset vauhtilajien huiput ovat noin 30-vuotiaita.

Miten voittaa maailman parhaat? Se täytyy selvittää muutaman vuoden sisällä. Maailmancupissa kisatessa onneksi näkee läheltä, mitä muut tekevät ja kaikesta voi imeä informaatiota kotiinpäin.

Minun ensimmäinen maailmancup-kausi, joka ei edes ollut kokonainen, on nyt ohi. Nyt on aika kääntää sivua ja alkaa valmistautumaan tulevaan kauteen. Kisastartteja on vielä edessä, mutta prioriteetti on treenaaminen ja kilometrien kerääminen kevään lumilla. Olen saanut tänä vuonna jo todella paljon arvokasta kokemusta ensi kauden kisoja varten. Tästä on erittäin hyvä jatkaa.

Nautinnollista kevättä kaikille,
Elian Lehto