Alppihiihtäjä Samu Torsti, Suomen alppihiihtomaajoukkue.

Olet 28-vuotiaana Suomen alppihiihtomaajoukkueen kokenein laskija. Mitä hyötyä kokemuksestasi on sinulle ja koko Suomen joukkueelle?

”Näkisin, että olen tässä ikään kuin viestikapulan viejänä. Aikoinaan (2010) kun tulin itse maajoukkueeseen, niin sain oppia Palanderin Kallella ja Marcus Sandellilta. Pyrin viemään asioita eteenpäin valmennukselle, jos jokin asia mietityttää urheilijoita. Koen myös, että nautin valmennuksen luottamusta. Minulle nuori joukkue ei ole ongelma. Nuorilta saa hyvin energiaa!”

Maailmancup alkaa tulevana viikonloppuna Itävallan Söldenistä. Millaisin tavoittein lähdet kauteen?

”Maailmancup on ykköstavoite. Joka kerta kun lähden kilpailemaan, niin tavoitteena on, että Torstin nimi on mahdollisimman korkealla. Maailmancupin finaaleihin pääsee 25 parasta. Siellä en ole koskaan ollut, joten se on minimitavoite.”

Kuvaile maallikolle millaista on laskea kilpaa suurpujottelua ja mitä maailman huipulla laskeminen vaatii?

”Se on raakaa peliä. Huipulla laskeminen vaatii, että henkiset, fyysiset ja alppihiihdolliset taidot on viritetty tappiin. Mies vastaan rinne ja rata. Kiertueella on niin monta yrittäjää, ja kaikki vetää koko ajan urku auki. Kaikkien taidot on viritetty limiitille. Jokaisessa kilpailussa on 5-6 voittajasuosikkia. Kympin sakkiin voi laskea 40 laskijaa. Lähtötilanteet itsessään ovat rauhallisia, jopa seesteisiä hetkiä. Kaikki arvostavat tilannetta, eikä naapurille heitellä mitään kuittia.”

Pelottaako laskeminen koskaan?

”Sellaisia fiiliksiä saattaa välillä tulla, ettei hommasta tulee mitään, kun urheilulliset taidot menevät piiloon. Jos rata on esimerkiksi merkattu ihmeellisesti, se saattaa hieman arveluttaa. Puhdasta pelkoa en silti tunne.”

Palkintorahoista pääsee nauttimaan vain lajin kärki. Mikä saa sinut jatkamaan kaudesta toiseen?

”Viime kesänä oli ensimmäisen kerran sellainen tunne, että kyseenalaistin tätä hommaa. Mutta kun sain levättyä, niin syntyi taas järjetön palo laskemiseen. Menestyminen ja omin rajojen venyttäminen on kuin kaataisi bensaa liekkeihin.”

Olet laskenut kahdet olympialaiset (Pyeongchangin olympialaisten suurpujottelussa 17:s 2018). Mistä vielä haaveilet urheilijana?

”Unelmana on palkintopalli maailmancupissa, olympialaisissa tai arvokisoissa. Että saisin sen ison menestyksen ja pystyisin ulosmittaamaan kaikki voimavarani rinteessä.”

Satsaat kaiken alppihiihtoon. Millaisia suunnitelmia sinulla on urasi jälkeen?

”Se on viimeisten vuosian aikana ollut yski kysymys, mitä sitä isona tekisi. Välillä se vähän pelottaakin. Toisaalta se rauhoittaa, ettei ole hinkua muualle. Uskon siinä mielessä kohtaloon, että kun mieli kertoo, koska pitää vaihtaa muualle, niin ajatus muusta kehittyy sen mukaan.”

Olet kotoisin Vaasasta. Mitä juuret merkitsevät sinulle?

”Merkitsee hyvinkin paljon. Vaasassa on vietetty helppo ja iloinen lapsuus. Aina kun siellä käy pyörähtämässä, niin tulee hyvä ja turvallinen olo. Aikuisena kun katson meidän seuratoimintaamme (Vasa Skidklubb), niin siellä on ollut hyvä olla. Reissattiin isolla porukalla ja asuttiin mökeissä. Se oli leikkiä, kilpailulla ei ollut hommassa mitään osuutta.”

Tilaa MyKia-uutiskirje tästä ja voita Kia XCeed käyttöösi!

Alppihiihdon maailmancup alkaa Itävallan Söldenistä 26.–27. lokakuuta. Kia on Suomen alppihiihtomaajoukkueen pääyhteistyökumppani.