”Varsinaisen alppihiihdon pariin päädyin vähän vahingossa; alun perin oli vain tarkoitus oppia perustaidot hiihtokoulussa, jotta voisimme perheen kanssa lasketella yhdessä. Vihdin ratalaskukoulussa syttyi kuitenkin innostus, joka vei mennessään. Perheen laskettelulomat jäivät ja tilalle tuli leirejä ja kilpailureissuja.”

Oletko jo kyllästynyt vastaamaan kysymyksiin siitä, miten lähes tasamaalta voi nousta alppihiihdon huipulle?

”En oikeastaan, sitä ei itse asiassa kysytä kovin usein. Sen sijaan oman tien alppihiihdon pariin on saanut kerrata jo muutaman kerran. Suomessa on kuitenkin kunnon talvi ja riittävästi mäkiä suksille pääsemiseen, joten jos intoa riittää niin taitoja pääsee kehittämään. Sitten kun rupeaa harjoittelemaan kunnolla niin pitää tietenkin hakea hieman haastetta ja pidempiä mäkiä muualta.”

Sinulla oli lapsena useita eri harrastuksia, taitoluistelu, uinti, tennis ja ringette. Missä kohdin alppihiihto valikoitui päälajiksi?

”Tietoisesti mietin asiaa ensimmäisiä kertoja ehkä 11-12-vuotiaana, kun valintatilanteita alkoi olla enemmän ajankäytöllisten haasteiden vuoksi. Varmaankin valinta oli jo alitajuntaisesti tehty aikaisemmin, koska alppihiihdon osalta ei koskaan tarvinnut miettiä haluanko jatkaa vai en. Alppihiihdon ehdoilla mentiin ja kaikki muu oli mukavaa ja mielekästä täydennystä. Ringette ja jalkapallo jatkuivat pisimpään senkin jälkeen, kun selkeä valinta oli jo tehty.”

Koetko olevasi enemmän yksilö- kuin joukkueurheilija ja mikä yksilölajeissa sinua viehättää?

”Pidin joukkuelajien harrastamisesta ja pidän edelleen erilaisista peleistä. Kai minä kuitenkin olen pohjimmiltani yksilöurheilija, koska valinta kohdistui alppihiihtoon eikä ringetteen tai jalkapalloon. Yksilölajissa kiehtoo oman tien löytämisen vastuu, joka kuluu urheilijalle itselleen. Yksilölajissa myös epäonnistumisista on vastuussa vain itselleen ja se helpottaa huomattavasti niiden käsittelyä.”

Debytoit 17-vuotiaana maailmancupissa ja saavutit samana vuonna hopeaa Euroopan nuorten olympiafestivaaleilla. Missä kohdin huomasit, että sinulla on mahdollisuuksia päästä huipulle?

”Mikään yksittäinen tapahtuma, kausi tai saavutus ei ole herättänyt toivoa tai avannut silmiäni. Sen sijaan olen aina ajatellut, että jos teen töitä riittävän pitkään ja kehityn jatkuvasti, olen jossain vaiheessa tarpeeksi taitava kohtaamaan maailman huippulaskijat kilpailukykyisesti. Matkan varrella on kuitenkin ollut hyvä saada vahvistusta omille tuntemuksille edistyksestä ja siihen on auttanut kansainvälisen tason näkeminen jo nuoresta asti.”

Koetko että olet joutunut luopumaan jostakin sinulle tärkeästä urasi eteen tekemien valintojen vuoksi?

”Tähän on helppo vastata: en. Jos joku muu olisi ollut tärkeämpää, olisin varmaankin valinnut sen alppihiihdon sijaan. Perhe merkitsee minulle paljon, joten olisi toki mukavaa, jos yhteistä aikaa olisi ollut ja olisi enemmän. En silti valitsisi toisin.”

Olet jo laskenut maailmancupissa pisteille. Miten pystyt vakiinnuttamaan asemasi 30 parhaan joukossa ja mikä on kauden päätavoitteesi?

”Yksinkertainen resepti on olla parempi ja nopeampi! Tärkeää on saada suoritustaso vakiintumaan, päivästä, olosuhteista ja radoista riippumatta. Tavoite on tehdä pisteille laskemisesta enemmän sääntö kuin poikkeus kaikissa maailmancupin kisoissa.”

Olet 20-vuotias. Milloin uskot olevasi laskijana parhaimmillasi?

”Pidän itseäni laskijana ja urheilijana vielä melko raakileena, kehittymisvaraa löytyy. Kehitys kuitenkin ottaa yleensä aikaa, vaikka maailmalla poikkeuksiakin löytyy. Itse uskon, että menee vielä vuosia siihen, että olen taidollisesti, fyysisesti ja taktisesti parhaimmillani. Toivottavasti viimeistään noin 4-5 vuoden päästä voisin olla tilanteessa, jossa palapelistä olisi suurin osa koottuna.”

Kuinka analyyttinen olet urheilijana?

”Uskoisin olevani analyyttisemmästä päästä; oman tekemisen kehittäminen analysoimalla laskuja ja mielikuvien luominen sekä työstäminen muun muassa videoiden avulla on minulle tärkeä ja luontainen tapa toimia. Analyyttisuudesta on hyötyä, mutta se voi myös piinata: mitä selkeämpi mielikuva itsellä on siitä, miten jonkin asian tulisi mennä, sitä enemmän ja raastavammin se häiritsee, kunnes sen saa toimimaan käytännössä.”

Oletko turvautunut henkiseen valmennukseen?

”Henkinen valmentautuminen on minulle laskemiseen, urheiluun ja elämään liittyvien kysymysten tietoista käsittelyä, sillä ei ole merkitystä tapahtuuko se varsinaisen henkisen valmennuksen ammattilaisen tai jonkun muun tahon kanssa. Olen kyllä työskennellyt myös varsinaisten ammattilaisten kanssa. Tähän mennessä luontevinta ja tuloksellisinta on kuitenkin ollut ihan jokapäiväinen henkisen puolen työstäminen tukijoukkojen kanssa.”

Mitä haluat vielä parantaa laskemisessasi?

”Tämänhetkinen päällimmäinen ja konkreettinen tavoite on vähentää huonojen käännösten määrää per laskusuoritus sekä pienentää huonon ja hyvän käännöksen välistä eroa. Lisäksi haluan vähitellen tuoda pujottelun rinnalle takaisin myös suurpujottelun, joka on parin vuoden takaisen loukkaantumisen jälkeen jäänyt vähemmälle.”

Mitä teet kun et urheile?

”Rentoudun hyvin perinteisillä tavoilla: syön, nukun, luen, puuhailen ja esimerkiksi kalastan, jos vuodenaika ja tilanne sallii. Ruuanlaitto ja leipominen ovat lähellä sydäntä ja niihin käytän varsinkin kesäisin paljon aikaa. Olen myös innokas penkkiurheilija ja seuraan televisiosta mielelläni kaikennäköistä urheilua.”

Kirjoitit ylioppilaaksi viime keväänä. Mistä unelmoit urheilu-urasi jälkeen?

Tällä hetkellä keskityn tekemään töitä nykyisen unelmani ja tavoitteeni eli ammattiurheilijan uran eteen. Sitä mitä teen myöhemmin, en vielä juurikaan mieti. Uskon, että kun sen aika tulee, mielenkiinnon kohde kyllä varmasti löytyy.”

Tilaa MyKia-uutiskirje tästä ja voita Kia XCeed käyttöösi!